Etelä-Savon kauppakamari antoi vastauksensa valtiovarainministeriön kuulemispyyntöön alueellisen matkailijaveron toteuttamisesta. Lausunto luettavissa alla.
Matkailu on Etelä-Savossa merkittävä elinkeino, jonka kasvuun ja kehittämiseen on viime vuosina panostettu merkittävästi yritysten investointina sekä julkisen sektorin toimenpitein.
Alueellinen matkailijavero on haastava ja kohdentuu muutoinkin hankalassa tilanteessa olevaan matkailusektoriin, jonka verorasitus on aiemmilla päätöksillä kasvanut samalla kun matkailun toimintaympäristö varsinkin Itä-Suomessa on heikentynyt. Mahdollisen veron valmistelussa tulee huomioida yritysten kilpailukyky, alueen elinvoima sekä kestävyyden eri näkökulmat.
Itäisen Suomen ja Etelä-Savon matkailutoimiala on taloudellisesti haastavassa asemassa pandemian, Venäjän hyökkäyssodan, kustannusten nousun sekä kysynnän heikkenemisen seurauksena. Yritysten hallinnollista ja taloudellista rasitusta ei tule lisätä nykytilanteessa.
Etelä-Savossa ei tällä hetkellä esiinny liikamatkailua ja majoituskapasiteettia on runsaasti vapaana. Matkailun kasvu perustuu kilpailukykyisiin hintoihin, laatuun ja saavutettavuuteen. Uusi vero heikentäisi erityisesti hintakilpailukykyä.
Mahdollinen päätös matkailijaveron käyttöönotosta tulee olla kunnilla, jotka tuntevat parhaiten oman alueensa olosuhteet ja elinkeinorakenteen. Veroa ei Etelä-Savossa tarvita kompensoimaan matkailun aiheuttamia ongelmia tai kuormitusta.
Matkailijaveroon liittyy sekä mahdollisia hyötyjä että merkittäviä riskejä. Hyötynä voisi pitää mahdollisuutta rahoittaa kestävän matkailun kehittämistä ja matkailun infrastruktuuria, mikäli veron tuotto voitaisiin ohjata siihen käyttöön.
Toisaalta veroon liittyy huomattavia ongelmia yritysten näkökulmasta.
Keskeisiä huolia ovat veron yleiskatteellisuus, hallinnollisen työn kasvu, yritysten kilpailukyvyn heikkeneminen sekä kilpailun vääristyminen kuntien ja alueiden välillä. Erityisesti pienissä maaseutukunnissa matkailijavero voi heikentää matkailun kehittymisedellytyksiä.
Matkailijavero voi nostaa kuluttajalle näkyviä majoitushintoja ja vähentää kysyntää. Lisäksi on olemassa riski, että matkailijat suuntautuvat päiväkävijöiksi tai verottomille alueille, mikä heikentää majoituspalvelujen kysyntää.
Työmatkustamisesta johtuva majoitus tulee jättää veron ulkopuolelle, jotta verolla ei olisi kielteisiä vaikutuksia yritystoimintaan ja työllisyyteen.
Veron tuotto tulisi ohjata sitä soveltavalle kunnalle ja käyttää matkailun haittavaikutusten lieventämiseen, infrastruktuuriin ja matkailua palveleviin investointeihin tai alueen markkinointiin. Yritysten näkökulmasta on olennaista, ettei verotuotto lopulta jäisi yleiskatteelliseksi vaan kohdistuu toimialan kehittämiseen.
Verotusmenettelyn tulisi olla hallinnollisesti kevyt eikä se saisi aiheuttaa kohtuuttomia lisävelvoitteita erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille. Olemassa olevia digitaalisia järjestelmiä tulisi hyödyntää.
Valmistelussa tulisi tehdä perusteellinen vaikutusarviointi yrityksiin ja kuulla elinkeinon edustajia aidosti sekä hyödyntää kansainvälisiä vertailuja. Mahdollisesti tulisi harkita kokeilua veron käyttöönotosta.
Matkailijavero ei ole Etelä-Savossa tällä hetkellä ajankohtainen ja yritysten taloudellinen tilanne on monin paikoin hankala.
Päätös veron mahdollisesta käyttöönotosta tulee jättää kunnille ja veron hyödyt ja haitat tulee arvioida huolellisesti. Verotuotot tulee voida kohdentaa matkailuun ja alueen kehittämiseen. Veron koko tuotto on jäätävä siihen kuntaan, josta se kerätään. Kuntien välistä yhteistyötä veron käytöstä esimerkiksi kuntaa laajemmalla alueella ei pidä estää tai hankaloittaa.