Lentoliikenne on pitkien etäisyyksien Suomessa merkittävä osa kansallista liikennejärjestelmää. Lentoliikenne ylläpitää alueiden saavutettavuutta, elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä, vientiä ja kansainvälistä matkailua. Siksi keskustelu Suomen lentoasemaverkon tulevaisuudesta ei voi typistyä yksittäisten lentoasemien matkustajamääriin perustuvaan lyhytnäköiseen analyysiin tai lyhyen aikavälin kannattavuuslaskelmiin.
Finavian suunnitelmat ja keskustelu lentoasemaverkon mahdollisesta karsimisesta herättävät perusteltua huolta erityisesti Itä-Suomessa. Lentokenttäverkkoa pitäisi tarkastella samalla tavalla kuin muutakin valtakunnallista liikenneinfraa. Emme arvioi maantie- tai rataverkon tarpeellisuutta sen perusteella, tuottaako tie- tai rataverkko liiketaloudellisesti voittoa. Samalla periaatteella tulisi arvioida myös lentoasemaverkkoa. Liikenneverkon tehtävänä on mahdollistaa ihmisten, tavaroiden ja yritysten liikkuminen sekä luoda edellytyksiä alueiden kehitykselle.
Savonlinnan lentoasema on tästä hyvä esimerkki. Sen nykyiset matkustajamäärät ovat valtakunnallisesti tarkasteltuna pieniä, mutta matkustajamäärä yksin ei kerro lentoaseman merkityksestä tai potentiaalista. Savonlinna ja koko Saimaa ovat kansainvälisesti kiinnostavia matkailukohteita, joiden kasvun yksi keskeisistä edellytyksistä on saavutettavuus.
Tuoreet lentoliikenteen avaukset ja erityisesti uudet kansainväliset yhteydet Savonlinnan ja Frankfurtin välillä osoittavat, että kysyntää ja kiinnostusta voidaan rakentaa. Savonlinnan lentoasemaa ei siksi pidä nähdä vain Savonlinnan omana lentoasemana. Se on portti Saimaalle ja samalla osa koko Itä-Suomen kansainvälistä saavutettavuutta. Se palvelee matkailun lisäksi alueen yrityksiä, investointeja ja kansainvälisiä yhteyksiä.
Itä-Suomessa kysymys saavutettavuudesta korostuu. Etäisyydet ovat pitkiä, nopeissa raideyhteyksissä on merkittäviä kehittämistarpeita ja geopoliittinen tilanne on muuttanut koko itäisen Suomen toimintaympäristöä. Samalla alueella on huomattavaa kasvupotentiaalia matkailussa, kansainvälisissä investoinneissa ja yritystoiminnassa. Itä-Suomi ei tarvitse erityiskohtelua, vaan edellytykset hyödyntää vahvuuksiaan ja antaa oman panoksensa koko Suomen kasvuun ja elinvoimaan.
Suomesta puuttuu pitkäjänteinen näkemys siitä, millainen lentoliikenneverkko palvelee koko maan tarpeita tulevina vuosikymmeninä. Tarvitsemme pysyvän kansallisen lentoliikenteen kokonaismallin, jossa lentoasemia ja lentoyhteyksiä tarkastellaan alueiden tarpeista ja vahvuuksista käsin osana koko liikennejärjestelmää.
Mallissa on määriteltävä, millainen lentoasemaverkko ja vuorotarjonta tarvitaan turvaamaan Suomen eri alueiden kohtuullinen ja tasapuolinen saavutettavuus. Samalla tarvitaan pysyvä ja ennakoitava rahoitusmalli niille yhteyksille, joita markkinaehtoinen liikenne ei yksin pysty ylläpitämään, mutta joiden yhteiskunnallinen ja aluetaloudellinen merkitys on huomattava. Jatkuva epävarmuus muutaman vuoden välein tehtävistä ratkaisuista vaikeuttaa sekä yritysten, matkailuelinkeinon että lentoliikenteen kehittämistä. Saavutettavuutta ei rakenneta vuodeksi tai kahdeksi kerrallaan.
Mallia ei tarvitse keksiä tyhjästä. Pohjoismaisia esimerkkejä löytyy läheltä. Norjassa ja Ruotsissa lentoliikenne ja alueelliset lentoasemat muodostavat tärkeän osan pitkien etäisyyksien maiden liikennejärjestelmää. Myös Suomessa on mahdollista rakentaa malli, jossa valtio, lentoasemaverkko, alueet ja lentoyhtiöt muodostavat pitkäjänteisen kokonaisuuden.
Katseen pitäisi lisäksi olla nykyhetkeä pidemmällä. Lentämisen teknologia muuttuu nopeasti. Sähköiset ja muut vähäpäästöiset lentokoneet voivat tulevaisuudessa alentaa erityisesti lyhyiden alueellisten lentojen kustannuksia ja päästöjä. Pienet alueelliset lentoasemat voivat tällöin muodostua nykyistäkin tärkeämmäksi osaksi Suomen liikennejärjestelmää. Olemassa olevan infrastruktuurin tulevaisuutta on siksi arvioitava myös tulevien vuosikymmenten tarpeiden, ei ainoastaan tämän päivän liikennemäärien perusteella.
Savonlinnan lentoaseman tulevaisuudessa ei lopulta ole kysymys vain yhden lentoaseman säilyttämisestä. Kysymys on siitä, haluammeko pitää koko Suomen saavutettavana ja luoda eri alueille aidot mahdollisuudet hyödyntää omia vahvuuksiaan.
Suomi tarvitsee lentoliikennepolitiikkaa, joka ulottuu hallituskausia pidemmälle. Lentoasemaverkon tulevaisuutta ei pidä ratkaista yksittäisten kenttien tämänhetkisten matkustajamäärien perusteella, vaan osana koko maan elinvoimaa, huoltovarmuutta, kansainvälistä saavutettavuutta ja tulevaisuuden liikennejärjestelmää.
Etelä-Savossa tämä tarkoittaa sitä, että Savonlinnan lentoasemalle on oltava paikka myös tulevaisuuden Suomen lentoliikenneverkossa.
Teppo Leinonen
Toimitusjohtaja
Etelä-Savon kauppakamari
Ding Ma
Kaupunginjohtaja
Savonlinnan kaupunki