Pääkirjoitus: Kehityssuuntanamme ”uusi normaali”

Kuvan lähde: Tulli

Kuvan lähde: Tilastokeskus

Viime vuosi toi yhteiskuntaamme kuin myös kaupankäyntiin ympäri maailmaa ”uuden normaalin”. Saimme totaalisesti todeta mitä yllättävä ja äkkiarvaamaton pandemia tai virus voi muuttaa äkisti yhteiskuntamme tapoja ja tottumuksia sekä koko maailmanlaajuista liikkumista ja kaupankäyntiä. Tällaisen voima on pysäyttää joko kokonaisia yhteiskuntia tai ainakin saattaa voimaan hyvinkin suuria rajoitteita, joilla on suora vaikutus taloudesta aina yksilötasolle asti. Pandemian alkuvaiheessa niin terveydelliset kuin taloudelliset vauriot arvioitiin suuriksi ja mielipiteet jakaantuivat vahvasti eri suuntiin. Mennäänkö terveys – vai talousedellä vai löytyykö suunta missä molemmat voidaan ottaa yhtenevästi huomioon. Oli myös optimismia pandemian kestosta ja sen mahdollisesta tukahduttamisesta sekä melko nopeasta paluusta normaaliin totuttuun elämään. Valitettavasti pandemian vuosijuhlatkin on saatu pitää ja varmuutta sen hallintaan saamiseen ei ajallisesti vieläkään ole, vaikka rokotukset tuovatkin valoa putken päähän.

Niin elinkeinoelämälle kuin julkiselle sektorille toimintamenetelmien muutokset ovat olleet merkittävät. Myönteisenä nähtäköön, että vanhasta poisoppiminen ja rutiineista irtautuminen on kaikista vaikeuksista huolimatta sujunut odotuksia paremmin, joista hyvinä esimerkkeinä toimikoot etätyö, sähköinen viestintä, vapaa-aika ja matkustaminen, joissa toimintatapojen muutokset ovat ehkä joustavammin menneet käytäntöön. Näistä kaikista on saavutettavissa merkittävät säästöt, kun asiat hoituvat etänä.
Jälkikäteen tarkasteltuna viime vuodesta ei kehittynytkään talouden näkökulmasta niin suurta romahdusta kuin alkuun arvioitiin. Bruttokansantuotteen lasku näyttää jäävän viime vuodelta huomattavasti ennusteita alhaisemmaksi. Tähän varmaan on johtanut hallituksen voimakas velkaelvytys, jolla on tuettu kotimarkkinakysyntää ja työllisyyttä. Tämä velkaelvytys on varmaan ollut erityisen tarpeellinen kotimarkkinassa toimiville palvelualan ja kuluttajatuotannon parissa toimiville yrityksille. Vientiteollisuudesta ei olla apuja saatu kauppatasevajaukseen eikä sieltä nykytasolla tulevilla rahavirroilla pystytä velkavajetta paikkaamaan.

Etelä-Savon kannalta olisi erityisen tärkeää saada yritystoiminta ja erityisesti vientitoiminta kasvu-uralle. Maakunta on valunut hiljakseen alaspäin lähes kaikilla mittareilla mitattuna, kun tuotantokustannukset kuitenkin ovat valtakunnan korkeimpia, jonka seurauksena maakunnan kilpailukykytekijät alkavat olla valtakunnan alhaisinta tasoa. Tuotantojen pitäminen tai uuden tuotannon saaminen alueelle on muodostumassa ylivoimaiseksi. Alueen talous on kääntymässä entistä vahvemmin julkisen sektorin puolelle. Emme pääse kestävälle kasvu-uralle pelkästään hankkimalla erilaisia valtakunnallisia ja EU-rahoitteisia hanke – ja rakennerahastotukija. Meidän on saatava alueelliset kilpailukyky – ja vetovoimatekijät kuntoon. Varsin usein kuulee niin paikallisilta kuin valtakunnallisilta päättäjiltä vahvoja kommentteja monista alueen ”rikkauksista” ja mahdollisuuksista, jotka eivät sitten kuitenkaan ole realisoituneet vientituotteiksi tai vientiä kasvattavaksi toiminnaksi. Olisi erityisen tärkeää selvittää mitä tuotteita tai palveluja tästä maakunnasta saadaan tuotettua kilpailukykyisin hinnoin, ei tietenkään halpamyyntihinnoin vaan lähinnä eurooppalaiseen hintatasoon verrattuna.

Haluankin haastaa kaikki alueen toimijat ja päätöksentekijät mukaan näihin kilpailukykytalkoisiin sillä joka ikinen maailmalta tuotu euro lisää alueemme hyvinvointia ja kasvua.

Hyvää alkanutta vuotta ja voimia kaikille pandemian nujertamiseksi sekä sitkeyttä niille lukuisille alueen vientitoimintaa kannatteleville yrityksille.

Etelä-Savon kauppakamarin puheenjohtaja
Jari Suomalainen

Kuvan lähde: Tulli.fi

Kuvan lähde: Tulli.fi