VAALIT: Rautatieverkon rakentaminen valokuituverkkojen tapaan

Toimiva yhteiskunta rakentuu toimivien verkostoinfrastruktuurirakenteiden varaan. Nämä rakenteet ovat kuin elimistön verenkierto, joka kuljettaa ravintoa ja happea lihaksiin, jotka pitävät elimistön – yhteiskunnan – lämpimänä, elävänä, toimintakykyisenä. Yhteiskunnan elimistön hermoverkostonakin on yksi verkosto – toimiva tietoliikenneverkko.

Miten olisi käynyt, jos Suomen rautatieverkosto olisi rakentunut, kuten nyt valokuituverkot rakentuvat? No ensinnäkin rautatieverkoston rakentamisen alkusuunnittelusta lähtien olisi lentoliikenteen yrittäjät pyrkineet vakuuttamaan asiakkaat alati nopeammin lentävien lentokoneiden erinomaisuudesta suhteessa raideliikenteeseen. Keskustelua olisi leimannut jatkuvasti väittely ’joko – tai’ lentoliikenteen ja raideliikenteen paremmuudesta. Lentoliikenteen kannattajat olisivat tehneet kaikkensa, jotta yhteiskunnan tuet olisivat kohdistuneet lentoliikenteen edistämiseen raideliikenteen kustannuksella. Jotkut sinnikkäät rauhan rakentajat yrittivät tuoda molempien liikkumisen keinojen tarpeellisuutta, ja täydentävää merkitystä esille – jos raideliikenteellä päästään lentokentille, se tukee lentoliikenteen kehittymistä. Ja lentäen päästään sinne, minne raiteita ei vielä voida rakentaa – pääasia, että ihmiset pääsevät jollain tavalla liikkumaan!

Raideverkosto lähti tässä skenaariossa rakentumaan hajanaisesti niille asemaväleille, joilla oli nähtävissä riittävästi lippunsa maksavia asiakkaita. Raidevälin kannattavuutta arvioitiin selvästi alle kymmenen vuoden takaisinmaksuvaatimuksella, ja ainoastaan nämä kriteerit täyttävät raidevälit rakennettiin. Insinöörit yrittivät vakuuttaa, että nämä rautarakenteiset raiteet kestävät vaikka kaksisataa vuotta, ja hektisen talouden alle kymmenen vuoden takaisinmaksuvaatimukset eivät sovi pysyväluontoisen infraliiketoiminnan päätöksentekoon. Tämä johti tilanteeseen, jossa rautatiet rakentuivat kasvukeskusten ympärille, suurten väkimäärien päivittäiseen liikuttamiseen. Mutta raideyhteydet kaupunkien välillä olisivat edenneet hitaasti – raiteita ei rakennettu, ellei ollut maksajia tiedossa kullekin aseman välille kerrallaan. Erillisten raidepätkien rakentajat pelkäsivät muiden raidepätkien omistajien saavan liikennettä raiteilleen, ja pitivät siten omien raidepätkien sijainnit salaisena liiketoimintakriittisenä tietona. Tämä johti siihen, että vähäisiä raideinvestointien rahoja käytettiin ilman kokonaiskoordinointia, jolloin menetettiin tarjolla olleita raidepätkien yhdistämisen kautta syntyviä toimivia liikenneyhteyksiä.

Koska lentoliikenne ei sovellu raskaiden rahtien kuljettamiseen yhtä hyvin kuin rautatieliikenne, kaupan ja teollisuuden kehittymisen hidasteeksi muodostui toimimaton raidelogistiikka, mikä heikensi talousalueiden talouden kehittymistä. Raideverkoston hitaan kehittymisen vuoksi veturivalmistajien tuotekehitystyöhön ei kannattanut panostaa, sillä käyttöä tehokkaammille vetureille ja korkeampitasoisille matkustajavaunuille ei ollut toivottavassa määrin.

Lentävä kalakukko – laulu, joka kertoo junamatkasta etelästä kohti Kuopiota, ei olisi milloinkaan syntynyt. Tikkurilan pohjoispuolelle Helsingistä ei olisi kannattanut rakentaa raiteita, sillä Tikkurila – Riihimäki – linjalle ei löytynyt riittävästi maksajia. Mikkelissä ei avattaisi lippujuhlapäivänä Marsalkka Mannerheimin junavaunun ovia yleisölle, sillä Marsalkan vaunua ei olisi raiteiden puutteessa kannattanut edes valmistaa. Etelä-Savon sisälle ei olisi syntynyt yhtään kuntataajamien välistä raideyhteyttä, sillä pelättiin toisen kunnan hyötyvän vahvistuvasta liikenneyhteydestä toista enemmän. Yhtenäisyys Etelä-Savossa sentään raideliikenteen rakentamisessa syntyi siitä, ettei ainakaan Pohjois-Savoon junaraidetta rakennettaisi.

Suomessa on elinvoimainen, toimiva ja yhdyskunnan elinvoiman energiaa lihaksille mahdollistava raideliikenneverkko. Sitä ei rakennettu asemanväli kerrallaan, kunkin raidepätkän kannattavuutta arvioimalla, vaan se oli koko yhteiskunnan ponnistus yhteisen tulevaisuuden rakentamisen varaan. Meidän sukupolvemme nauttii toimivasta raideliikenteestä. Miksi valokuiturakentamista ei Suomessa saada aikaiseksi samanlaisella määrätietoisuudella? Millaisia edellytyksiä rakennamme seuraaville sukupolville tietoliikenneverkkojen osalta? Edelliset sukupolvet rakensivat raideverkoston – ja monta muutakin verkostoa. Meidän sukupolvemme tehtävä on rakentaa tiedon valtatieverkostot, toimivan kuituverkoston.

Raideliikenteen vertaus valokuiturakentamiseen oli erään valtakunnan politiikassa laajoja kaaria käsitelleen kokeneen poliitikon puheessa vuonna 2015. Nimenomaan laajoja kaaria tarvitaan, mikäli haluamme valokuituverkot – ja sen myötä myös vahvaa valokuituverkkoa edellyttävät langattomat verkot – riittävän vahvoiksi kohtaamaan tulevaisuuden haasteet.

Kuntavaaleissa valittavilla päättäjillä on vastuulla ottaa oman kuntansa tietoliikenneverkkojen vahvistaminen työn alle. Etelä-Savossa valokuituverkot eivät tule vahvistumaan ikääntyvän väestön, vakituisten asujien, etätöitä tekevien ihmisten, yritysten, matkailijoiden tai vapaa-ajan asujien tarpeisiin puhtaan markkinaehtoisesti. Yhteisen hyvän rakentaminen edellyttää yhteistyötä kuntien, alueen telecom-toimijoiden sekä muiden toimijoiden kanssa, ja vahvaa edunvalvontaa julkisten tukien reilujen pelisääntöjen muodostamiseksi, etteivät julkiset tuet kohdistu vain kasvukeskusten lievealueiden valokuiduttamiseen.